<@Xuenay> Mut vitkuttelussa ei ole kyse pelkästään siitä, että ei ole motivaatiota tehdä jotain (kuten pöydän siivoamisen suhteen), vaan myös siitä että on aktiivisesti haluton aloittamaan jotain.
<@Xuenay> Löysin siltä hienon tekstin jossa se kirjoitti siitä.
<@Xuenay> Mites mie saisin tiivistettyä sen...
<@Xuenay> Sillä on teoria, että ihmisillä on kaksi eri ajattelutapaa, "haluamisaivot" ja "välttämisaivot". Jos olet metsästäjä-keräilijä joka on kiivennyt puuhun pakoon tiikeriä, välttämisaivot iskee päälle ja tukahduttaa kaiken halun kunnes vaara on ohi.
<@Xuenay> Et siirry siitä mistä istut napsimaan suuhusi toisella oksalla olevaa omenaa, koska silloin oksa saattaisi pettää ja putoaisit tiikerin suihin.
<@Xuenay> Nyt, alkeellisissa yhteisöissä oli kanssa tärkeää, että osoitat muulle heimolle olevasi tarpeellinen. Jos tekisit jotain minkä vuoksi sinut potkaistaisiin heimosta ulos, olisi se käytännössä kuolemantuomio.
<@Xuenay> Joten aivot on kehittyneet pitämään muiden arvostusta elämän ja kuoleman asiana. Jos koet olevasi tilanteessa jossa saatat menettää muiden arvostuksen, välttämisaivot iskee taas päälle.
<@Xuenay> Vitkuttelussa taas on usein kyse siitä, että haluaa tehdä jonkun jutun, joka on tärkeää omalle minäkuvalleen. Ajattelee vaikka haluavansa olla kirjoittaja, ja jotta voisi olla hyvä kirjoittaja pitää nyt saada kirjoitettua.
<@Xuenay> Jos ajattelee että "olen huono kirjoittaja", niin se on pohjimmiltaan sama kuin ajattelisi "olen huono ihminen" eli "olen merkityksetön heimolle". Ja sitä ei halua tehdä asioita, jotka voisi osoittaa, että olisi turha heimolle.

"What pushes you forward is holding you back." Any place where you find yourself pushing forward in your life trying to be something that you’re not, that is an indication that you have one of these survival and replication fears, these fears that cause a priority override for your brain. You will avoid anything that smacks of what you’re afraid you are, because you don’t want the rest of the tribe to know that you’re not as good as you’re pretending to be.

(...)

And the problem is, is that when you’re in the “pain brain”, when you’re in a high-conflict state, you have a priority override going on. Your brain’s saying “Okay, priority override: this is important, we cannot give this up. This is a survival priority, code red. We must not let the tribe know that we can’t take care of ourselves or we’re incompetent at stuff, ‘cause they’ll kick us out. So you cannot do this.”

And at the same time you’re going, “Yeah, but I have to do this. I really want to accomplish this thing,” and now you have suffering, because in your brain you’re going back and forth between “Yeah, but I want this… but I can’t do this. I want this… but I can’t do this”.

(...)

And so, that’s how we get to principle three: “pushing forward is holding back.” When you push yourself forward trying to do these things, this creates the very conflict… it’s pushing you toward the very conflict that puts your mind in the state where you won’t move forward!

(...)

But more recently, what I discovered when I realized that the true issue in procrastination is this “pushing forward and holding back” problem, what I found is that instead of eliminating the ten things that seemed like an impediment to actually acting… If I took away a person’s original motivation, if I took away the reason that they were pushing themselves to do the thing in the first place, that this was actually much faster and produced a happier person, than eliminating the ten things that they thought were holding them back!

On motivaatiota, ja on motivaatiota. On "teen tätä, koska itse niin haluan ja se on kiva"-motivaatiota ja "teen tätä, koska se on tärkeää ja en pärjää muuten"-motivaatiota. Ensimmäinen aktivoi, jälkimmäinen herkästi lamaannuttaa.