Simulaatioväitös: Miksi todennäköisyys siitä että elät Matrixissa on varsin korkea

Nick Bostrom

Times Higher Education Supplement, 16 toukokuuta, 2003

Matrix-elokuva sai monet vähemmän filosofiaa harrastaneetkin pohtimaan todellisuuden olemusta. Mutta elokuvassa esitetty skenaario on naurettava: älyllisiä koneita pitämässä ihmisten aivoja tankeissa vain tuottaakseen sähköä.

Samankaltainen, uskottavampi asetelma on kuitenkin olemassa, samoin kuin vakavastiotettava päättelyketju tämän skenaarion todennäköisyydestä. Kutsun tätä simulaatioväitökseksi. Sen ehkä pelästyttävin opetus on se, että on olemassa suuri todennäköisyys että elämme tietokonesimulaatiossa. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti: jos hypoteesi pitää paikkansa, elät jonkin kehittyneen sivilisaation rakentaman tietokoneen pyörittämässä virtuaalitodellisuudessa. Aivosikin ovat pelkkä osa sitä simulaatiota. Millä perustein voimme ottaa tämän olettamuksen vakavissamme? Ennen kuin siirrymme simulaatioväittämän ytimeen, tarkastelkaamme sen alkuoletuksia. Yksi näistä on oletus "alustan riippumattomuudesta". Tämä on idea siitä, että tietoiset mielet voivat periaatteessa toimia jollain muullakin alustalla kuin hiilipohjaisilla biologisilla neuroneilla (jollaisia löytyy pääsi sisältä), kuten esimerkiksi piipohjaisilla prosessoreilla.

Nykypäivän tietokoneet eivät tietenkään ole tarpeeksi tehokkaita pyörittämään niitä laskennallisia prosesseja joita tapahtuu aivojesi sisällä. Vaikka olisivatkin, emme tietäisi miten ohjelmoida ne tekemään niin. Mut loppujen lopuksi se mikä antaa sinun kokea tietoisia kokemuksia ei ole se että aivosi koostuvat kuohkeasta biologisesta aineksesta, vaan se että se toteuttaa tietynlaisen laskennallisen arkkitehtuurin. Tämä oletus on varsin laajalti (vaikkei aivan poikkeuksetta) hyväksytty kognitiotieteilijöiden ja mielen filosofien parissa. Tätä esseetä varten oletamme sen itsestäänselväksi.

Olettaen alustan riippumattomuuden on periaatteessa mahdollista pyörittää ihmismieltä tarpeeksi nopealla tietokoneella. Tämän tekeminen vaatisi erittäin tehokasta konetehoa jota meillä ei vielä ole. Se vaatisi myös kehittyneitä ohjelmointitaitoja, tai tapoja joilla hyvin tarkkaan skannata ihmisaivot ja siirtää ne suoraan tietokoneelle. Vaikka tuskin pystymmekään tekemään tätä lähitulevaisuudessa, haaste vaikuttaa pelkästään tekniseltä. Ei ole mitään tunnettua fysiikan lakia tai aineellista vaikeutta joka estäisi tarpeeksi kehittynyttä sivilisaatiota mallintamasta ihmismieliä tietokoneissa.

Toinen alkuoletus on että pystymme edes suunnilleen arvioimaan miten paljon laskentatehoa vaatisi pyörittää ihmismieltä ja sille täysin realistiselta tuntuvaa virtuaalitodellisuutta. Lisäksi voimme määritellä alarajoja sille, miten tehokkaita kehittyneen sivilisaation tietokoneet voisivat olla. Teknologiset futuristit ovat jo tuottaneet suunnitelmia fyysisesti mahdollisille tietokoneille joita voitaisiin rakentaa molekyylitason tuotantoteknologialla. Tämänkaltaisen analyysin lopputulos on, että kehittynyt sivilisaatio joka on tuottanut vähintään ne teknologiat joiden tiedämme olevan mahdollisia pystyy rakentamaan tarpeeksi tehokkaita tietokoneita pyörittämään astronomista määrää ihmismäisiä mieliä - vaikka käyttäisivätkin vain pienen murto-osan resursseistaan tähän.

Jos olet tämänkaltainen simuloitu mieli et välttämättä pysty päättelemään sitä mitenkään suoraan - virtuaalitodellisuus jossa elät saattaa tuntua ja näyttää täysin aidolta. Mutta tähän asti olemme vain osoittaneet ettet ikinä voi olla täysin varma siitä elätkö simulaatiossa. Tämä on vain kohtalaisen kiinnostavaa - voisit yhä pitää ajatusta simulaatiosta liian epätodennäköisenä että sitä voisi ottaa vakavasti.

Nyt pääsemme simulaatioväitöksen ytimeen. Se ei pyri osoittamaan että olet simulaatiossa. Sen sijaan, se osoittaa että meidän pitäisi olettaa ainakin yksi seuraavista väitöksistä todeksi:

(1) Kehitystasoltaan itseämme vastaavalla lajilla on lähes olematon mahdollisuus välttyä kuolemasta sukupuuttoon ennen kuin ehtii saavuttaa teknologisen kypsyyden.

(2) Lähes mikään teknologisesti kypsä sivilisaatio ei olisi kiinnostunut luomaan tietokonesimulaatioita jotka mallintavat meidänkaltaisiamme mieliä.

(3) Elämme lähes varmasti simulaatiossa.

Jokainen näistä oletuksista saattaa olla ensinäkemältä epäuskottava, mutta jos simulaatioväitös pitää paikkansa, ainakin yhden näistä on väistämättä pidettävä paikkansa (simulaatioväitös ei paljasta meille minkä).

Vaikka täydellinen simulaatioväitös sisältää jonkin verran todennäköisyysteoriaa ja muodollista logiikkaa, sen ydin voidaan ymmärtää maalaisjärjellä. Oletetaan että väitös (1) on väärä. Tällöin suuri osa niistä lajeista jotka saavuttavat meidän kehitystasomme saavuttaa ennemmin tai myöhemmin teknologisen kypsyyden. Oletetaan lisäksi että myös väitös (2) on väärä. Silloin huomattava osa niistä lajeista jotka ovat saavuttaneet teknologisen kypsyyden käyttävät osan resursseistaan pyörittääkseen meidänkaltaisiamme mieliä mallintavia simulaatioita. Mutta kuten näimme aiemmin, niiden simuloitujen mielien määrä joita tämänkaltainen edistynyt sivilisaatio pystyisi pyörittämään on astronomisen suuri.

Tällöin, mikäli (1) ja (2) ovat epätosia, olemassa on astronomisen suuri määrä simuloituja mieliä. Jos teemme asiasta laskelmia, huomaamme että olemassa on paljon enemmän tietokoneissa pyöriviä simuloituja kuin oikeissa aivoissa pyöriviä ei-simuloituja mieliä. Toisin sanoen, lähes kaikki meidänkaltaisemme mielet, kokien sellaisia kokemuksia kuin me, olisivat simuloituja ennemmin kuin biologisia. Täten, hyvin heikon yhdentekeväisyysperiaatteen nojalla, on todennäköisempää että satut olemaan yksi niistä simuloiduista mielistä kuin yksi niistä harvoista poikkeuksellisista aidoista mielistä.

Täten jos uskot että (1) ja (2) ovat molemmat epätosia, sinun tulisi hyväksyä (3). Ei ole järkevää hylätä kaikki kolme väitettä. Todellisuudessa meillä ei ole paljoa tietoa kertomaan mikä näistä kolmesta väitteestä saattaisi olla tosi ja mikä ei. Tässä tilanteessa saattaisi olla järkevää jakaa luottamuksemme suunnilleen tasaisesti jokaiselle kolmelle mahdollisuudelle, antaen jokaiselle niistä kohtalainen todennäköisyys.

Tarkastelkaamme näitä vaihtoehtoja hieman tarkemmin. Väittämä (1) on kohtalaisen yksinkertainen. Esimerkisi saattaa olla olemassa jokin hyvin vaarallinen teknologia jonka jokainen tarpeeksi edistynyt sivilisaatio kehittää ja joka sitten tuhoaa heidät. Toivokaamme ettei tilanne ole tämä.

Mahdollisuus (2) vaatii sen että kaikki tarpeeksi edistyneet sivilisaatiot kehittyvät vahvasti samaan suuntaan: lähes mikään niistä ei ole kiinnostunut pyörittämään meitä mallintavia tietokonesimulaatioita, ja lähes missään niistä ei ole varakkaita yksilöitä jotka ovat kiinnostuneita tekemään niin ja vapaita toteuttamaan halunsa. Voidaan olettaa useita syitä joiden vuoksi osa sivilisaatioista pidättäytyisi pyörittämästä näitä simulaatioita, mutta jotta (2) olisi voimassa käytännössä kaikkien sivilisaatioiden pitäisi toimia täten. Jos tämä pitää paikkansa, se muodostaa mielenkiintoisen rajoituksen kaiken älyllisen elämän tulevalle kehitykselle.

Kolmas mahdollisuus on filosofisesti kiehtovin. Jos (3) pitää paikkansa, elät lähes varmasti tietokonesimulaatiossa jonka jokin kehittynyt sivilisaatio on luonut. Millaisia seurauksia tästä olisi? Miten sen tulisi muuttaa tapaa jolla elät elämäsi?

Ensimmäinen reaktiosi voisi olla olettaa että jos (3) pitää paikkansa niin millään ei ole väliä ja ihminen joka todella uskoo elävänsä simulaatiossa tulee hulluksi.

Tämänkaltainen logiikka olisi virheellistä. Vaikka eläisimmekin simulaatiossa, parhaat tavat ennustaa mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan olisivat yhä ne perinteiset - menneiden trendien tutkiminen, tieteellinen mallinnus, maalaisjärki ja niin edelleen. Jos uskot eläväsi simulaatiossa niin suurimmaksi osaksi sinun kannattaisi jatkaa elämääsi samalla tavalla kuin jos uskoisit eläväsi todellista elämää.

Simulaatioväittämällä voi kuitenkin olla hienovaraisia vaikutuksia jokapäiväiseen elämääsi. Mikäli uskot ymmärtäväsi simulaation pyörittäjien motiiveja voit hyödyntää sitä ymmärtämystä ennustaaksesi mitä heidän luomassaan simuloidussa maailmassa tulee tapahtumaan. Jos uskot että tämän maailman pyörittäjä sattuu olemaan vaikka jonkun kristityn fundamentalistin tosiuskovainen jälkeläinen, voisit olettaa että hän olisi saattanut luoda simulaation joka palkitsee kristittyjen moraalisääntöjen seuraamisen. Elämä kuoleman jälkeen, tietenkin, voisi olla todellinen mahdollisuus simuloidulle olennolle tämänkaltaisessa maailmassa (elämä kuoleman jälkeen voisi jatkua toisenlaisessa simulaatiossa tai kuollut voitaisiin jopa ladata simulaation pyörittäjän maailmankaikkeuteen siellä odottavaan keinotekoiseen ruumiiseen). Kohtalosi siinä elämässä voisi olla riippuvainen siitä miten olet käyttäytynyt nykyisessä inkarnaatiossasi. Muita mahdollisia syitä simulaatioiden pyörittämiseen ovat taiteelliset, tieteelliset ja viihteelliset. Niin kauan kuin meiltä puuttuvat syyt odottaa tietynlaista simulaatiota toisen sijaan joudumme kuitenkin luottamaan tavallisiin empiirisiin metodeihin pärjätäksemme maailmassa.

Jos elämme simulaatiossa, onko mahdollista että saisimme tämän joskus varmasti selvitettyä? Jos simulaation pyörittäjät eivät tahdo meidän saavan tätä selville, tuskin saamme sitä ikinä. Mutta mikään ei estä heitä esittäytymästä jos he haluavat tehdä niin. Ehkä tästä ilmoittava ikkuna saattaisi ilmestyä eteesi, tai ehkä he siirtäisivät sinut heidän maailmaansa. Toinen tapahtuma joka antaisi meidän varsin suurella varmuudella saada tietää olevamme simulaatiossa olisi se piste jossa olemme valmiit käynnistämään omat simulaatiomme. Jos alamme itse pyörittämään tämänkaltaisia tietokoneita, se olisi hyvin vahva todiste mahdollisuuksia (1) ja (2) vastaan. Se jättäisi meille vain mahdollisuuden (3).

Nick Bostrom on British Academyn tohtorintutkinnon suorittanut veikkonen Oxfordin yliopiston filosofian laitoksella. Hänen simulaatioväittämänsä on julkaistu The Philosophical Quarterly-julkaisussa. Kopio alkuperäisestä paperista löytyy osoitteesta www.simulation-argument.com .